Kuukausi: joulukuu 2015

Olenkin melkein unohtanut asioita, mutta voisihan tämänkin ihanuuden kertoa.

Näin joulunaikaan on paljon paketteja liikenteessä ja paikallinen pikkukauppa hoitaa postin, matkahuollon ja kaupan palveluja. Alko toistaiseksi puuttuu.

Olen tässä blogissa kertonut paikallisesta piirinmestaruus ja sienimetsäseikkailusta, täytyy minun kertoa, myös joulunajan kauppareissukin. Minä olin kyllä postinpalveluja vailla.

No, jonottaessani postipakettiani, olin noutamassa pakettiani.

Kauppapalvelujen kassa oli siinä lähellä ja koska postipalveluiden jono oli pitkä jäi siinä aikaa myös seurata näiden päihteiden väärinkäyttäjien kauppareissua.

Heidän jonotus oli todella levotonta ja erittäin nykivää toimintaa ja rahaa säästääkseen he olivat keksineet todella kuningasidean. Nimittäin liimata tuotteisiin niitä punaisia lappuja, jolla tuotteesta saa alennusta, kun päiväys on lähellä. Kassanhoitaja sitten huomasi tämän, joten hän ei myynyt heille tammikuussa päiväyksellä olevaa tuotetta alennuksella.

Rahat eivät sitten riittänyt kaikkiin tuotteisiin.

Epäselvyyttä tuntui olevan myös kuka maksaa mitäkin ja yksi näistä asiakkaista lähtikin heti kaupasta pihalle, kun oli maksanut, ei kerännyt ostoksia. Perässä tulija maksoi omansa ja pakkasi kaikki ostokset.

Heillä oli mukana kaupassa pieni villakoiran näköinen koira, jolla oli vaaleanpunaiset pystykorvat, muuten koira oli valkoinen, jäin miettimään, että mitä koiran korville on tapahtunut, joo myönnän en uskaltanut mennä katsomaan lähempää ja en uskaltanut kysyä. Kyllä se oli sen verran levotonta kaupassa käyntiä, että minua pelotti.

Onneksi postin jonossa takanani seisoi sellainen keski-ikäinen ihan kiltin näköinen mies, joka näytti sen verran fiksulta, että olisi ehkä puuttunut peliin, jos keski-ikäisen hentoisen näköisen naisen päälle olisi tultu. Toisaalta katsoin paremmaksi olla ihan rauhassa ja ärsyttämättä yhtään ja olla lainausmerkeissä näkemättä yhtään mitään heidän toimintaa ja kommentoimatta asiaa, vaikka jälkeenpäin kyllä kerroin muutamalle ystävälle, kuinka levotonta oli postin palvelupisteen jonossa, vaikka kylläkin kauppapalveluiden osastolla.

Mitä tuohon punaisten lappujen liimaamiseen priimaan ja vielä myyntiaikaa reilusti oleville tuotteiden päälle tulee, mielestäni tälläinen toiminta on petoksen yritys tai voi siihen joku muukin sana löytyä. Mielestäni tälläisetkin kuuluisi ilmoittaa poliisille.

Mitä minulle jäi tai tulee jäämään mieleen vuodesta 2015?

Ainakin se, että erilaiset keskustelupalstat ovat täynnä ihmisten vihaa ja pahaa oloa, pelkoa, raivoa ja iloa ehkä.

Suomi on mielestäni alkanut näyttää jakautuneen kahtia, on hyvä osaisia ja huono osaisia.

Entä mitä minun elämäni??

Yhtä ja helppoa vastausta ei ole olemassa. Paljon on tapahtunut ja paljon olisi voinut tai saanut jäädä tapahtumatta.

Yksi asia on varma, elämäni kroonisen kivun kanssa jatkuu ja sen loppumiselle ei ole päivämäärää. Viimeksi muutamaa päivää ennen jouluaattoa olin viimeksi tapaamassa taas erikoislääkäriä.

Minä olen entistä enemmän väsyneempi, eli väsymys ei ole päässyt helpottamaan, henkisesti olen ehkä enemmän kuin koskaan kovilla. En muista, koska viimeksi olen tuntenut itseni näin uupuneeksi ja väsyneeksi. Ilo on ehkä muuttanut tai muuttamassa pois kodistani.

Minun pitäisi olla vähemmän väsynyt tai ainakin aktiivisempi, mutta en koe asian olevan näin.

Jos jotain pitäisi kertoa elämäni muutoksista, voisin kertoa sen, että henkilökohtaisen avustajan pitäisi ymmärtääkseni helpottaa arkisia asioita, kuten kauppa-asioinnissa ja kodin hoidossa. Lisäksi vapaa-ajan harrastuksissa.

Henkilökohtainen avustaja tuli elämääni tänä vuonna kesäkuussa ja minulla on käynyt jo aika montaa viheltäjää. Muutama todella mukava henkilö on käynyt ja itse olisin halunnut heidät pitää, mutta koska tämä tulee ostopalvelusopimuksella, on tämän palvelun tuottajallakin siihen jotain sanomista. Toivotaan, että löytäisin vielä sellaisen mukava ja työhönsä motivoitunen henkilön.

Kun näitä erilaisia henkilökohtaisia avustajia on ollut, minusta on joskus tuntunut siltä, että asia on toisin päin. Heiltä tulee viimehetken peruutuksia. Minä en aina voi muuttaa suunnitelmaa ja pysty joustamaan ja ei ole aina kivaa huomata, että asia ei onnistukkaan.

Lisäksi on tapahtunut, että avustajani tulee meille, mutta kertoo, että tekee asian, jos jaksaa tai viitsii. Suoritaa asian aivan toisella tavalla mitä olen pyytänyt ja ei kuuntele ohjeita. En aina ole tarkka, miten joku asia tehdään, mutta jos pyydän pilkkomaan porkkanan, niin en tarkoittanut, että haluan porkkanaraastetta. Näin kärjistäen.

Ota sitten rennosti asioita ja älä stressaannu.

Toinen lähtemättömän vaikutuksen tehnyt asia on, että minut ja minun kaksoisolento ollaan sekoitettu keskenään tai paremminkin minusta tehtiin kaksoisolentoni äiti. Siitä riitti sitten iloa minulle ja kaksoisolennolle, että ei sitten voinut paremmin vilkaista, jos ja kun täytyi tutkia kummankin Facebook profiili niin tarkkaan.

Uskomattominta oli se, että tämä kyseinen henkilö ei osannut lopettaa pyynnöistäni huolimatta ja vaati minua pyytämään anteeksi toisen tekemisiä.  Sitä en tule koskaan tekemään ja en tehnyt. Minä en vastaa toisen tekemisistä se on varma juttu. Olen aina ollut sellainen, että minä vastaan omista tekemisistäni ja sanoistani.

Mahtuu myös iloisiakin asioita tänäkin vuonna, kuten yhdet rippijuhlat, risteilyllä hyvässä seurassa, maakuntamatkailua myös hyvässä seurassa, löydöt kirpputoreilta (näistä on oma blogi), toisen sisareni muutto vihdoinkin toteutui, tapasin pitkästä aikaa nopeasti opiskeluaikaisen ystävä (vaihdoimme yhteystiedot toistemme kanssa) ja uusiin ihmisiin tutustuminen (vertaistuki). Paljon varmasti jäi mainitsematta ja jotkut asiat ovat vielä pahasti kesken, ettei niitä voi ja halua vielä kertoa. Uskon, että niistä varmasti tulen kertomaan, kun asian taas menevät eteenpäin ja voidaan kertoa. Etukäteen hehkuttaminen ei aina ole hyväksi.

En olisi koskaan uskonut, että avaudun ihan omassa blogissani suomen tulleiden turvapaikan hakijoiden asioista.

Nyt teen sen ja yritän kirjoittaa mahdollisimman kiihkottomasti ja ajatuksenani on rauha ja sopu.

En ymmärrä tätä jatkuvaa uutisointia, kuinka turvapaikanhakija on sitten tehnyt sitä ja tätä. On se sitten hyvässä, taikka pahassa. En myöskään sitä, että jokaiseen asiaan sekoitetaan nämä turvapaikanhakijat. Alkaa tulla korvista ja silmistä ulos nämä uutiset, lisäksi olen huomannut tuntevani ahdistusta. Eli lika on liikaa.

Ei minua ahdista, että heitä on täällä, vaan se kuinka he kohtelevat kantaväestöä ja kuinka kantaväestö kohtelee heitä.

Itse annan heidän olla rauhassa, mutta antaako he minun olla rauhassa. Ei välttämättä.

Sen vuoksi minun on ollut vaikeuksia luottaa ei kantasuomalaiseen, vaikka en haluaisi tuoda kovia kantoja ja omia ennakkoluuloja esiin, on minulla ennakkoluuloja ja pelkoa todella paljon.

Haluan vain saada kulkea kadulla siten, ettei minun tarvitse pelätä.

Suomen oikeuslaitos, kun voi auttaa vasta sitten, kun rikos on tapahtunut ja aina tekijä ei saa mielestäni sellaista rangaistusta, jonka olisi ansainnut.

Olemme saaneet lukea, ettei turvapaikanhakijan karkotus ei ole varmaa. Vaikka turvapaikanhakija tai oleskeluluvan saanut todetaan syylliseksi vakavaan rikokseen suomessa ja tuomio on vankeustuomio.

Ymmärrän, että halutaan turvaan ja sitä lähdetään silloin, kun on mahdollista lähteä turvaan. Tullessaan turvaan on myös opeteltava uuden maan kulttuuri, lainsäädäntö ja muut asiat. Eli otettava hiukan selvää, minkälaiseen maahan tullaan.

En minäkään voi mennä Saudi-Arabiassa minimekko ja koskenkorvapullo heiluen kadulla. Tai voin tietenkin, mutta taitaisi minulle tulla siitä hiukan ongelmia maan poliisin ja muiden viranomaisten kanssa.

Suomen hallitus on herännyt näihin ongelmiin, mutta ei mielestäni tarpeeksi nopeasti. Nyt esitetään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa suomen perustuslain ja perustuslain muuttaminen tällä hallituskaudella ei taida onnistua, se vaatii hiukan enemmän. Lisäksi luottamusta vie, eri misterien suoranainen valehtelu, kantojen muuttuminen (takinkääntö) ja hatusta otetut luvut.

Facebookissa on keskusteluryhmiä, niin julkisia, kuin suljettuja. Koskaan en ole nähnyt näin suurta määrää vihakirjoituksia. Oikein kilpaillaan siitä, kuka parhaimman provosoivan kirjoituksen kirjoittaa.

Aloituksissa on nähty jo melkein kaikkea.

Epämääräinen joukko kaupan kulmalla vaihtuu kommentoinnin aikana jo seksuaalisen väkivallan yritykseksi. Viranomaiselle ei tietääkseni tehty ilmoitusta.

Suomalaisen kansanhuvin eli baaritappelussakin on jo mukana vähintään muutama mahdollinen turvapaikanhakija ja uhri on sairaalassa. Nyt etsitään osallistujia. Näistä raportoidaan Facebookissa.

Kumpikin kertomani tapaus on mitä todennäköisesti uutisankkoja.

En hyväksy sitä, että kantaväestöstä mennään polttopulloilla tai teräaseilla turvapaikanhakijoiden majoituspaikkaan riehumaan.

Sinne menijää vielä ylistetään aivan, kun he olisivat oikein suuriakin sankareita.

Eivät sinne menijät mielestäni ole mitään sankareita, vaan suoraan sanottuna sirkuspellejä.

Näiden sivustojen ylläpitäjät eivät taida ymmärtää sitä, että kuvakaappauksen ottaminen on todella helppoa. Ei tarvitse olla kirjoituksen, kun muutama sekunti tuolla, niin sen saa jo. Sen levittämiseen en ota kantaa. Kerran julkisuudessa, aina julkisuudessa halusit tai et.

Voi luoja, sanon minä. Onko ihmisiltä mennyt järki???????

Haluaisin nähdä myös sen tilanteen, kun Facebook ryhmän ylläpito ja aloituksen tekijä joutuisivat todella vastuuseen näistä kirjoituksistansa.

Nyt tuli julkisuuteen sitten Heinolassa koululaisten vanhemmille lähetetty Wilma -järjestelmässä ollut viesti.

Odotan tämän tiimoilta ylilyöntejä.

Itse olen alusta asti kannattanut toisenlaista menettelytapaa. Se ei tainnut saada maailmalta kannatusta. Oma kantani on ja olisi ollut Oxfordin yliopiston professorin Sir Paul Collier malli.

Helsingin sanomat 6.6.2015 http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433480590053

Auttaa pitää, mutta miksi autettavan täytyy matkustaa kauas kotoaan, eikö olisi parempi auttaa lähelle?