Kohti syksyä mennään

Nyt olen pitkästä aikaa alkanut miettimään, miksi kahden aikuisen ihmisen talous on aina hiukan sekaisin, jos jotain yllättävää tulee.

Olen monta vuotta nyt asunut taloyhtiössä, jossa on mukavia naapureita, jotka vielä haluaa käydä metsässä poimimassa mustikoita ja puolukoita.

Joka vuosi olen ostanut heiltä talven varalle nämä marjat, lisäksi mansikat torilta, tänäkin vuonna.

Nyt tulee se suurin ongelma aina, kuinka säilön ne?

Tietenkin pakastan, mutta aina tuntuu olevan liian pieni pakastin.

Nyt totesin, että tulevana talvena otan ja sulatan pakastimen, sillä nyt pikaisella katsomisella se on aivan jäässä ja sieltä löytyy todella kauan ollutta tavaraa, ihan tosi todellakin sellaista, jonka olemassa olon olen unohtanut ja en ehkä tiedä, koska se on ostettu tai saati tehty.

No ei muuta, kun poistoon vaan, mutta onko siinä mitään järkeä heittää ruokaa roskiin? Minusta ei siinä ole, mutta jos et tiedä, koska  on tehty, niin silloin on ehkä järkevintä laittaa pois.

Todellisuudessa tämä on suoraan sanottuna rahan roskiin heittämistä, mutta ehkä ensi talvi antaa minulle paremmat valmiuden, kun taidan tehdä sen, että yritän ottaa meidän perheen keittiönkin haltuun yhtä suudella tarkkuudella, kun olen ottanut kodin siivouksen, joidenkin mielestä.

Olen kyselijöille kertonut, että tämä on minun kotini ja minun valtakunta En ajo antaa muiden ihmisten määrätä, kuinka kodissani eletään tai ollaan. Minä vietän täällä suurimman osan päivästä, joten siisti ja mukavasti sisustettu koti on minulle todella tärkeä asia.

Kesä missä se oli?

Ajatuksissani ole ollut aina aikeissa kirjoittaa, mutta jostain syystä en ole saanut tehtyä sitä.

Kesä vuonna 2015, missä se on?

Ei ainakaan ilmojen puolesta voida sanoa, että se meni jo, vaikka kalenteri on jo elokuun puolella. Eihän elokuu yleensä merkitse mitään, että ollaan jo ohitettu kesä, mutta kyllä nyt voidaan puhua loppukesästä, sillä eihän tässä välttämättä ole kuin muutaman kuukausi ja voi olla jo lunta maassa. Tosin on aika harvinaista…

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen tästä kesästä, kylmyys, sateisuus, unelmat ja pettymykset.

Unelmista yhden olen pystynyt toteuttamaan ja se oli todellakin sen arvoista, tosin silloinkin oli todella kylmä keli. Jos oikein olisi ollut pukeutunut olisi tarvittu pilkkihaalari, että olisi tarkennut katsomossa, siis ihan tosi pilkkihaalari.