Kuukausi: heinäkuu 2014

Kirjoitin aikaisemmin tähän blogiin, kuinka löysin arkistomateriaalia väestösuojasta. Tämä on terveyskeskuksen tiloissa oleva väestösuoja, jossa oli verhon taakse ”vain henkilökunnalle” lapun taakse säilötty potilastietoihin luokiteltavaa röntgenkuvia ja aina säilytettäviä kuolleiden potilaiden potilastietoja.

Suomessa on käytäntö ja arkistolaissa määrätty, että jokaisen kuukauden 8., 18. ja 28. päivä syntyneiden ihmisten paperit säilytetäänn ikuisesti arkistossa, tämä koskee kuntien ja valtion viranomaisia. Tätä perustellaan sillä, että voidaan tehdä kattavia tutkimukisa yms. jälkeenpäin.

Tein kirjallisen huomautuksen tästä ja terveyskeskus lupasi korjata asiaan. Laitoin oman muistutuksen ja terveyskeskuksen vastauksen tietosuojavaltuutetulle ja sain heiltää viikolla vastauksen.

Tietosuojavaltuutettu ei ryhdy toimenpiteisiin, koska terveyskeskus on omassa vastineessa luvannut ryhtyä toimenpiteisiin, jossa se suojaa potilatiedot niin talon sisältä, kun ulkopuolelta tulevien uhkien ja väärinkäytöksiltä.

Joten kannattaa seurata sitä, kuinka terveyskeskukset ja sairaaalat käsittelevät sinun potilastietoja. Niitä ei ole lupa lukea opiskelu mielessä, eikä muutenkaan ole altistettava ulkopuolisten tutkailulle.

Joten tämä terveyskeskus ei käsittelyt potilatietoja lain edellyttämällä tavalla, kun tämä ns. arkisto oli väestösuojassa ja siellä kävi ryhmäkuntoutuksen tulevia kuntoutujia, vaikka kuntoutujat eivät päässeet yksin sinne.

Henkilökunnasta väestösuojan siivoajalla ja muilla joilla oli avain olisi ollut mahdollista käydä lukemassa, vaikka naapurinsa asiat, jos olisi löytänyt ne sieltä.

Aika leväperäistä toimintaa on suomalaisessa terveydenhuollossa ja potilastietojen käsittelyssä.

Nyt täytyy todeta, että alkukesän ilmoista, jos olisi täytynyt arvuutella, että tarkeneeko heinäkuussa olisin hävinnyt vedonlyönnin.

Kesäkuussa päivää pari aikaisemmin, ennen juhannusta tuli rakeita ja oli todella kylmää keliä. Hyvä kun tarkeni liikkua ulkona. Nyt on todella kuumaa ja hiostavaa keliä.

Nautin kesästä, mutta ei suomalainen ihminen ole tehty tropiikin lämpöön, vaikka jokainen on varmasti tyytyväinen ilmastoon.

Olen tässä viettänyt heinäkuun kesälomaa ja nyt olen myös pyöräillyt, kun olen vuokrannut itselleni sellaisen erikoisemman polkupyörän, olen kuullut kaikenlaisia kommentteja pyörästä.

Tänään taisi olla taas aika ikimuistoinen kommenti ”tuolla ainakin pysyy pystyssä” totesi noin 5-vuotias lapsi tien toiselta puolelta.

Mukavaa se oli kuulla positiivistä kommenttia.

Nyt on menty pariviikkoa ja paljon on tapahtunut.

Nyt on juhlittu rippijuhlat. Paljon on aika muuttanut tätäkin toimenpidiettä. Silloin, kun olen ryhtynyt kummiksi ei rippillepääsyn yhteydessä kummit käyneet kirkossa alttarilla siunaamassa kummilasta papin ja hänen avustajien kanssa.

Nykyään tämä on ihan yleinen tapa, joten ei muuta, kun juhlamekko päälle, kampaus ojennukseen ja menoksi.

Tietenkin hankin kummipojalle rippilahjan, jonka annoin, näin kummitätinä pidin siitä kiinni, että hankin sen kultaisen ristin hänelle. Ja taisin ainakin ensireaktioista päätellen onnistua valinnassa. Ostin ihan perinteisen ristin, mutta hiukan sellaisen koristellun ja ketjun, sellaisen kohtuu mittaisen.

Jokainen voi tietenkin miettiä, että mitä haluaa ostaa 15-vuotialle lahjaksi, mutta minä olisin muuten hankkinut hiukan halvempaa, mutta kummitäti joutuu enää tässä vaiheessa aika vähän osallistumaan kummilapsen elämään.

Olen pitänyt kyllä kummipoikaan vuosien varrella yhteyttä, joten senkin vuoksi oli ihan luonnollista tämä hankinta.

Kummipojalla on muitakin kummeja, mutta nämä olivat estyneitä, mutta joskus ihmisillä on suuria odotuksia eri juhlissa. Minulla ei ollut odotuksia, suurimmat paineet tuli siitä, että kun tiesin siellä olevan ihmisiä, jotka eivät tunne minua ja tiedä sitä, että minulla on liikkumiseen liittyvä sairaus ja siksi teen joitakin asioita eri tavalla.

Mutta kuten kummipojan äiti sanoi, että se muiden ongelma, jos eivät osaa suhtautua asiaan, joten ei muuta kun, me tehdään omanlainen juhla ja mennään sen mukaisesti.

Ja itse juhlat onnistuivat todella hyvin.

 

Olen tässä pitemmän aikaa miettinyt kuinka ihmiset hoitavat asiakirjahallinnon eli omien papereiden säilytyksen?

Minulla on asiakirjat järjestyksessä ja kansiossa kaapissa. Olen hiukan järjestelmällinen. Olen laittanut pankkin tilisaldot paperit omaan kansioon, tulostan ne ja laitan kansioon. En tulosta tiliotteita jokakuukausi, mutta aina siten, että ne ovat paperiversiona ennen, kun tiliotteet muuttuvat maksulliseksi verkkopankissa.

Sairaalasta tulevat epkriisit löytyy yhdestä kansiosta, jos tarvitseen asiokirjoja, löydänne melkein heti.

Miten sinä säilytytät asiakirjoja eli  kirjeitä? Vai jätätkö ne kenties avaamatta?

Minä en yleensä jätä kirjeitä avaamatta, mutta joskus on tehnyt mieli, että en avaisi kirjetttä, koska epäilen, että sieltä ei tule mitään uutta ja mukavaa luettavaa….

Minä en pidä sitä, että paperit ovat sekaisin ja silti valehdellaan päin naamaa. Kuten muutaman kerran olen saanut tälläisen vastauksen, jopa viranomaiselta, sitten myöhemmin käy ilmi, että asiakirja on pyydetty uudestaan tältä, joka on alunperin  lähettänyt asiakirjan.

Nyt tiedän miksi tälläinen on mahdollista, viranomaisella voi olla epämääräinen paikka, jossa se säilyttää asiakirjoja, kuten esimerkiksi väestösuoja ja tämä paikka on niin sekaisin, ettei sieltä löydä yhtään mitään. Nyt näkemässäni väestösuojassa oli vain verho edessä ja hakaneulalla lappu ”Vain henkilökunnalle”, mitään estetttä ei ollut, joten sinne pystyi menemään. Paikkaa käytetään myös ryhmäfysioterapiaa ja ohjaaja ohjaa siis kahdeksaa henkilöä. Jokaisella on oma ohjelma ja ei ohjaaja voi estää ketään menemästä verhon taakse, jos sinne haluaisi mennä.

Kännykkä kuvan ottoa, tämä ohjaaja ei olisi voinut estää. Eikä myöskään sitä, että olisin julkaissut sen esim. omalla Facebook seinälläni.

Kannattaa olla tarkkana ja tarkistaa välillä omat tiedot ja pitää huoli, että tärkeimmät asiakirjat löytyy viranomaiselta.

Jokaisella ihmisellä on peruslain mukaan tarkistaa omat tiedot, työvoimaviranomaisen, terveysviranomaisen ja muiden tiedot ihan ilmaiseksi. Joten kirjoitat ruutupaperille vaikka käsin, jossa kerrrot mitä tiedot haluat ja omat tiedot myös kirjeeseen, että viranomainen tietää, kuka pyytää omia tietoja.

Viranomaisella on kaksi kuukautta antaa ne tiedot ja jos niitä ei annata postin mukana kotiin, on hänen annettava ne luettavaksi ja varattava asiakkaalle mahdollisuus kysyä asioista.

Asiakkaalla on oikeus tehdä huomautuksia ja tehdä korjausehdoitukset, jos viranomainen ei halua korjata on korjauspyyntön korjaamisen kieltäytyminen on perusteltava.