Kuukausi: joulukuu 2014

Nyt on päästy jouluun.

Monelle se on ilon ja hiljentymisen juhla, jota vietetään yhdessä perheen kanssa. Minä vietän sen oman perheeni kanssa ja tähän kuuluu vierailut sisarusten luona.

Hautausmaalla en käy tai paremminkin se ei ole kuulunut koskaan jouluperinteeseen lapsuudessa. Omien vanhempien sukulaiset ovat haudattu kauas täältä missä asumme, joten lähempänä asuvat sukulaiset ovat käynneet viemässä hautausmaalle kynttillät.

Perinteeseen kyllä kuuluu  joitakin asioita, kiireellisemmät kotityöt on yleensä pyritty tekemään ennen joulurauhan julistamista, sen jälkeen ei tehdä mitään kotityötä kovalla kiireellä vaan pyritään rauhoittumaan ja viettämään aikaa  perheen kanssa.

Tänäkin vuonna menemme sisarelle siten, että joulupukki tulee, on kiva nähdä se lasten riemu. Varsinkin nyt kun tiedän, että yksi heistä saa sen kauan kaipaaman asian lahjana.

Kun yritimme viimeksi maanantaina sanoa, että jos vaikka joulupukki toisi sen sinulle, ei kuulemma voi tuoda, kun ei ollut listalla, yritettiin sanoa, että äiti laittoi joulupukille vielä erikseen erityispyynnön tekstiviestinä tai oliko se sähköpostissa ei, ei se voi sitä tuoda. No, tiedän että se joulupukki tuo sen hänelle. On vaan kiva pystyä toteuttaan lasten toiveet, kun ne ei ole ihan mahdottomia. Joskus ne toiveet ovat vaan ihan mahdottomia toteuttaa. Mutta nyt ei ole tällä kertaa.

 

Joten oikein rauhallista joulua kaikille ja pidetään huoli toisistamme.

Nyt on sitten saatu lukea kuinka eduskunta on äänestänyt tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, suurivaliokunta on päättänyt puoltaa lakia. Hyvä näin.

En ole koskaan ollut uskonnollinen, joten ihmettelen miksi kirkko tähän on taas saatu sotkettua, kirkko ei ole virallisesti muuttanut omaa kantaansa. Arkkipiispa Kari Mäkinen on kyllä ottanut kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, minä tosin tulkitsen sen hänen omaksi mielipiteeksi.

Monet ovat kirjoittaneet aika kovaa kritiikkiä ja homo vastaisia mielipiteitä, mutta kuinka moni vanhempi tulee ajattelleksi, että jos se oma lapsi lukee ne tekstit, vaikka noin 2 – 5 vuoden kuluttua ja ovat silloin nuoria aikuisia ja kuuluvatkin tähän vähemistöön. Miten sitten oma tytär tai poika voi tai uskaltaa kertoa omalle äidille tai isälle, että minä kuulun tähän vähemistöön ja elän nyt sellaisessa parisuhteeessa.

Eilen tuli dramatisoitu ohjelma, joka perustuu tosi tapahtumiin, sitä en tiedä, kuinka paljon on dramatiikkaa lisätty, mutta se ei ole nyt pointti.

Transseksuaalisuus on vaikea asia, mutta miten voit olla niin asenteellinen, että pahoinpitelet häenet sairaalakuntoon. Kuten ohjelmassa mieheksi syntynyt henkilö oli yhtä leikkausta vaille nainen.

Asia tuli hänen ns. poikaystävälle ilmi tai paremminkin hän kertoi asian kyseiselle henkilölle. Poikaystävä ei ottanut asiaa ihan ns. rennosti.

Joten kyseinen henkilö suri asiaa ja vahingossa poikaystävän työkaveri kuuli keskustelua, jota tämä kävi omien ystävien kanssa ei tietenkään kaikkia. Ja tätä keskustelua, ei ollut tarkoitettu hänelle remontti miehelle.  Tämä  poikaystävä ja tämän työkaveri tekivät remonttia  kyseisessä kohteessa. No, ihminen on utelias ja monen mutkan jälkeen poikaystävän työkaveri näki hänet alasti ja koska naisen ruumilla  on miehen sukupuolielimet oli tästä syntynyt painiottelu.

No, tämä johti siihen, että tämä osittain miehen ruumissa oleva nainen joutui teholle, tämä oli kuulemma vahinko. Vahinko johti vaan siihen, että tämä kyseinen henkilö on nyt haudattu, kun menehtyi painiottelussa saamiin vammoihin.

Mitä tämä vahingon aiheuttanut henkilö sai ?

Sitä ei ole kerrottu, mutta minusta tuollainen henkilö, joka aiheuttaa painiottelullaan toiselle tehohoitoa tarvittavia vammoja ja vielä vammoihin menehtymisen, on tuomittava vähintään törkeästä pahoinpitelystä. Mitä väliä sillä on vaikka hänellä oli miehen sukupuolielimet, koska ei hänellä ollut poikaystävän työkaveriin suhdetta. Tältä poikaystävältä olisi tämä työkaveri kysyä, että onkohan kaikki kerrottu sinulle.

Ei se kuulu työkaverille, minkälainen suhde sinulla on, pääasia on, että sinulla on hyvä olla, se on kaikkein tärkeintä.

En usko, että oma lapsi olisi silti huonompi tai yhtään sen vähemmän rakas vanhemmille, mutta minkälainen viesti on silti annettu? Kyllä minua olisi hiukan pelottanut nuorempana kertoa omille vanhemmille, että en muuten ole ihan samanlainen, kun muut. Varsinkin jos ja kun tiedän, että vanhemmillani on juuri se ei niin kiva asenne tätä vähemistöä kohtaan.

No, kuten varmasti nyt joku ajattelee, että arvot voi muuttua, kyllä ne voi muuttua, mutta oma asenne tulee varmasti ns. ajattelun aiheeksi, kun se joutuu kyseenalaiseksi.

Onkohan vieläkin sitä, että jos oma lapsi ei ole sitä mitä halutaan, tehdään hänestä perinnötön? Minä en odota saavani perintöä. Toivon sydämmessäni, että äiti ja isä ymmärttää nauttia elämästänsä vielä, kun pystyvät ja  ihan reilusti käyttävänsä omalla työllään ansaitut rahat ja nyt eläkkeensä. Sen varaan en ole rakentanut tai rakentamassa omaa elämääni. Minun onnellisusu ei tule sitä kautta, vaan se tulee  ihan muista asioista, kuten mielekkäästä tekemisestä, ymmärtävistä ystävistä ja ennen kaikkea hyvästä puolisostani. Rakastan häntä todella paljon ja vaikka joskus haluaisin lähettää hänet ambomaalle, en tosipaikan tullen halua luopua hänestä.