Tunteita herättäviä aloituksia sosiaalisessa mediassa

Nykyistä suomalaista menoa internetissä.

Kirjoitettan facebookiin aloitus,  jossa kerrotaan, että ollaan  jouduttu väkivallankohteeksi baari-illan aikana, asia tietenkin herättää keskustelua ja asiaan kirjoitetaan sekä kriittisä ja erittäin tunteita herättäviä kommentteja.

Se, että kirjoitetaan on ihan hyvä, mutta tässä on yhden ihmisen näkökulma tapahtumista, ei ole tekijän näkökulmaa lainkaan.

Lisäksi tässä aloituksessa on, että kirjoitan kaverin puolesta, näitä on nyt nähty jo varmasti sata erilaista versiota.

Jos ja kun jotain tapahtuu, anna viranomaiselle asioiden selvittely.

Viranomaisen työskentelyn häritseminen on kielletty ja koskaan ei kannata kommentodia keskeneräisiä asioita julkisesti, varsinkaan jos siitä mahdollisesti mennään käräjille.

Nyt tämä kaveri on antanut uhrin avustuksella tekijöille aseen itseään vastaan, kun ja jos päästään oikeuteen, voi tekijä vedota siihen, että asiaa  on jo käsitelty julkisesti sosiaalisessa mediassa ja siellä olevat kirjoitukset ovat olleet omia aiheuttamaan ahdistusta. Oikeus voi sitten katsoa, että tämä rikos ja sen tuoman ahdistuksen yhteen sovittamisessa, voidaan katsoa, että tekijä saakin livemmän tuomion.

Toinen teoreettinen vaihtoehto on, että uhri on saanut vakavat vammat, mutta sosiaalisessa mediassa lukee, että ei siinä tullut, kun muutama mustelma. Totuus uhrilla todetaan lievä tai vaikea aivovamma, miten nyt todistetaan, että tämä on tullut juuri tästä pahoinpitelystä? Taas tuli annettua tekijälle ase, millä saadaan vahingot näyttäämään pienemmiltä.

Miten voidaan ajatella nyt ja tulevaisuudessa

Nyt on kulunut alle kaksi vuorokautta aikaa Pariisin tapahtumista.

Kaikenlaisia kirjoituksia on ollut lehdistössä, internetin keskustelupalstoilla ja varmasti kahvipöydissä.

Suomessa hallitus ja muut edustajat ovat vakuuttaneet huolestuneille kansalaisille, että ei ole syytä panikkiin.

Tietenkin riski vastaavanlaiseen toimintaan on olemassa, mutta kyllä euroopan alueella on aikaisemminkin ollut pommi-iskuja ja muita järjettömiä väkivallan tekoja.

Se, että tuomitsee itse teon on ihan järkevä juttu. Se, että kirjoitat erittäin kriittisen kirjoituksenkin on oikein, mutta se että lietsot vihaa internetin keskustelupalstoilla ei ole oikein. Jos joku erehtyy olemaan sinun kanssa eri mieltä on tämä toinen sinun mielestä ansainnut olla sinun likasanko.

Mieti hiukan pidemmälle asiaa.

Kirjoitat melkein rasistisen kirjoituksen internettiin.  Se jää elämään ja elää omaa elämää, olet ehkä jo hiukan muuttanut mielipidettä, tämä teksti on jäännyt internetiin ja sen löytää joku sinulle erittäin rakas ja tärkeä ihminen.  Miten luulet hänen uskaltavan kertovan sinulle, että on tekemisissa juuri kirjoituksen kohteen kaltaisen henkilön kanssa? Mahdollisesti tulisesti rakasktunut? Haluatko tietää, vai meneenkö ovi kiinni ja ei ikinä missään tekemissä hänen kanssa? Eikö sellainen elämä ole aika rankkaa?

En tietenkään voi olla ajatusten lukija, mutta minä ainakin voisin kuvitella sen ahdistuksen ja tunteen, kun miettii uskaltaako tai haluaako kertoa, että on ihastunut tai rakastunut eri uskontokunnan tai kultuurin edustajaan.