Olenkin unohtanut tämän blogin kirjoittamisen, mutta elämä tuntuu olevan niin hetkinen.

Elämän hetkisyys tuntuu olevan tämän päivän trendi, sen myönnän. Itselleni vuosi 2019 on tuonnut uusia haasteita, joiden kertominen on vähän vaikeaa.

Alkuvuodesta itse huomasin, että kaikki ei ole kunnossa ja siitä lähti sitten taas uusi lumipallo efekti liikeelle. Ensin soitin omalle lääkärille ja varasin aikaa.

Koska perusterveydenhuolto ei löytänyt mitään erikoista sain lähetteen palvelusetelillä alan asiantuntijalle. Ja sielä se vuosisadan pommi sitten tulikin. Taas uusi sairaus lisää ja vielä sellainen, joka olisi pitänyt olla seurannassa koko elämäni.

Nimittäin minulla on synnynnäinen sydänvika, joka on nyt ollut yli 35 -vuotta seuraamatta. Seuranta lopetettiin noin 12 -vuotiaana.

Palvelusetelliä tilatessani aikaa, ei mieleeni tullut, että tässä käy näin. Monta tutkimusta läpikäyneenä olen nyt jonossa sydän leikkaukseen ja vieläkään ei olla ihan varmoja mitä tehdään. Tähystys- vai avoleikkaus.

Se kumpi tehdään on siitä kiinni, mitä nähdään siinä vaiheessa, kun minut on nukutettu ja tähystetty vielä kerran. Joten mielenkiintoisia aikoja eletään.

Palataan hiukan taaksepäin.

Erikoislääkäri totesi, että minua ei olisi koskaan saanut päästää seurannasta. Lisäksi tämä ongelma ei näy sydämmen EKG tutkimuksessa. Sivuääni on, mutta tietääkö kukaan mikä se on ollut 1 – 5 asteikkolla. Nyt se on 3 eli kuulee selvästi, kun kuunnellaan. Minä en tiedä tätä itse. Aina kysyttäessä olen todennut tiedossa on.

Nyt tulee mieleen monelle miten minä voin?

Vastaan näin, olen tehnyt päätöksen olla miettimättä. En voi tehdä itse mitään sellaista, mitä en olisi jo tehnyt.

Kysyessäni saanko harrastaa liikuntaa, vastaus oli saat, kunhan vältät kova liikuntaa. No siinä sitten olikin mietinnän paikka. Olen harrastanut tätä ennen noin 2 vuotta kovaa liikuntaa vähintään 2 – 3 kertaa viikossa. Joten uusiksi meni liikuntaharrastus. Nyt mennään huomattavasti rauhallisemmin ja mietitään aina vähän tarkemmin kuinka paljon rastusta tulee päivän aikana.

Jatkan tätä kirjoitusta nyt alkuvuonna 2020. Olen toipunut nyt avoleikkauksesta. Niin kipeä en koskaan ole ollut, kun avoleikkauksen jälkeen. Kivunhoito oli täysin pielessä. Sen on minulle myöntänyt hoitava lääkäri, tämä on erikoissairaanhoidossa, jonka tapaan kerran vuodessa.

Nyt on alkanut uudelleen kuntoilu ja olenkin todenut, että kyllä huomaan eron jo nyt, vaikka lupa kuntoilun täysipäiväisesti sain vasta helmikuussa 2020.