Nyt on päästy jouluun.

Monelle se on ilon ja hiljentymisen juhla, jota vietetään yhdessä perheen kanssa. Minä vietän sen oman perheeni kanssa ja tähän kuuluu vierailut sisarusten luona.

Hautausmaalla en käy tai paremminkin se ei ole kuulunut koskaan jouluperinteeseen lapsuudessa. Omien vanhempien sukulaiset ovat haudattu kauas täältä missä asumme, joten lähempänä asuvat sukulaiset ovat käynneet viemässä hautausmaalle kynttillät.

Perinteeseen kyllä kuuluu  joitakin asioita, kiireellisemmät kotityöt on yleensä pyritty tekemään ennen joulurauhan julistamista, sen jälkeen ei tehdä mitään kotityötä kovalla kiireellä vaan pyritään rauhoittumaan ja viettämään aikaa  perheen kanssa.

Tänäkin vuonna menemme sisarelle siten, että joulupukki tulee, on kiva nähdä se lasten riemu. Varsinkin nyt kun tiedän, että yksi heistä saa sen kauan kaipaaman asian lahjana.

Kun yritimme viimeksi maanantaina sanoa, että jos vaikka joulupukki toisi sen sinulle, ei kuulemma voi tuoda, kun ei ollut listalla, yritettiin sanoa, että äiti laittoi joulupukille vielä erikseen erityispyynnön tekstiviestinä tai oliko se sähköpostissa ei, ei se voi sitä tuoda. No, tiedän että se joulupukki tuo sen hänelle. On vaan kiva pystyä toteuttaan lasten toiveet, kun ne ei ole ihan mahdottomia. Joskus ne toiveet ovat vaan ihan mahdottomia toteuttaa. Mutta nyt ei ole tällä kertaa.

Joten oikein rauhallista joulua kaikille ja pidetään huoli toisistamme.