En olisi koskaan uskonut, että avaudun ihan omassa blogissani suomen tulleiden turvapaikan hakijoiden asioista.

Nyt teen sen ja yritän kirjoittaa mahdollisimman kiihkottomasti ja ajatuksenani on rauha ja sopu.

En ymmärrä tätä jatkuvaa uutisointia, kuinka turvapaikanhakija on sitten tehnyt sitä ja tätä. On se sitten hyvässä, taikka pahassa. En myöskään sitä, että jokaiseen asiaan sekoitetaan nämä turvapaikanhakijat. Alkaa tulla korvista ja silmistä ulos nämä uutiset, lisäksi olen huomannut tuntevani ahdistusta. Eli lika on liikaa.

Ei minua ahdista, että heitä on täällä, vaan se kuinka he kohtelevat kantaväestöä ja kuinka kantaväestö kohtelee heitä.

Itse annan heidän olla rauhassa, mutta antaako he minun olla rauhassa. Ei välttämättä.

Sen vuoksi minun on ollut vaikeuksia luottaa ei kantasuomalaiseen, vaikka en haluaisi tuoda kovia kantoja ja omia ennakkoluuloja esiin, on minulla ennakkoluuloja ja pelkoa todella paljon.

Haluan vain saada kulkea kadulla siten, ettei minun tarvitse pelätä.

Suomen oikeuslaitos, kun voi auttaa vasta sitten, kun rikos on tapahtunut ja aina tekijä ei saa mielestäni sellaista rangaistusta, jonka olisi ansainnut.

Olemme saaneet lukea, ettei turvapaikanhakijan karkotus ei ole varmaa. Vaikka turvapaikanhakija tai oleskeluluvan saanut todetaan syylliseksi vakavaan rikokseen suomessa ja tuomio on vankeustuomio.

Ymmärrän, että halutaan turvaan ja sitä lähdetään silloin, kun on mahdollista lähteä turvaan. Tullessaan turvaan on myös opeteltava uuden maan kulttuuri, lainsäädäntö ja muut asiat. Eli otettava hiukan selvää, minkälaiseen maahan tullaan.

En minäkään voi mennä Saudi-Arabiassa minimekko ja koskenkorvapullo heiluen kadulla. Tai voin tietenkin, mutta taitaisi minulle tulla siitä hiukan ongelmia maan poliisin ja muiden viranomaisten kanssa.

Suomen hallitus on herännyt näihin ongelmiin, mutta ei mielestäni tarpeeksi nopeasti. Nyt esitetään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa suomen perustuslain ja perustuslain muuttaminen tällä hallituskaudella ei taida onnistua, se vaatii hiukan enemmän. Lisäksi luottamusta vie, eri misterien suoranainen valehtelu, kantojen muuttuminen (takinkääntö) ja hatusta otetut luvut.

Facebookissa on keskusteluryhmiä, niin julkisia, kuin suljettuja. Koskaan en ole nähnyt näin suurta määrää vihakirjoituksia. Oikein kilpaillaan siitä, kuka parhaimman provosoivan kirjoituksen kirjoittaa.

Aloituksissa on nähty jo melkein kaikkea.

Epämääräinen joukko kaupan kulmalla vaihtuu kommentoinnin aikana jo seksuaalisen väkivallan yritykseksi. Viranomaiselle ei tietääkseni tehty ilmoitusta.

Suomalaisen kansanhuvin eli baaritappelussakin on jo mukana vähintään muutama mahdollinen turvapaikanhakija ja uhri on sairaalassa. Nyt etsitään osallistujia. Näistä raportoidaan Facebookissa.

Kumpikin kertomani tapaus on mitä todennäköisesti uutisankkoja.

En hyväksy sitä, että kantaväestöstä mennään polttopulloilla tai teräaseilla turvapaikanhakijoiden majoituspaikkaan riehumaan.

Sinne menijää vielä ylistetään aivan, kun he olisivat oikein suuriakin sankareita.

Eivät sinne menijät mielestäni ole mitään sankareita, vaan suoraan sanottuna sirkuspellejä.

Näiden sivustojen ylläpitäjät eivät taida ymmärtää sitä, että kuvakaappauksen ottaminen on todella helppoa. Ei tarvitse olla kirjoituksen, kun muutama sekunti tuolla, niin sen saa jo. Sen levittämiseen en ota kantaa. Kerran julkisuudessa, aina julkisuudessa halusit tai et.

Voi luoja, sanon minä. Onko ihmisiltä mennyt järki???????

Haluaisin nähdä myös sen tilanteen, kun Facebook ryhmän ylläpito ja aloituksen tekijä joutuisivat todella vastuuseen näistä kirjoituksistansa.

Nyt tuli julkisuuteen sitten Heinolassa koululaisten vanhemmille lähetetty Wilma -järjestelmässä ollut viesti.

Odotan tämän tiimoilta ylilyöntejä.

Itse olen alusta asti kannattanut toisenlaista menettelytapaa. Se ei tainnut saada maailmalta kannatusta. Oma kantani on ja olisi ollut Oxfordin yliopiston professorin Sir Paul Collier malli.

Helsingin sanomat 6.6.2015 http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433480590053

Auttaa pitää, mutta miksi autettavan täytyy matkustaa kauas kotoaan, eikö olisi parempi auttaa lähelle?