Pääsiäinen meni ja vihelsi mennessään.

Kevättä kohti mennään, joka onkin ihan hyvä ja mukava juttu. Aurinko paistaa ulkona ja sisältä katsoessaan voisi luulla, että on lämmin ilma. Todellisuus on ihan toinen.

Samoin moni muukin asia. Olen taas onnistunut saamaan yhden ihmissuhteen solmuun. Ei ole minun elämässä uutta, mutta moni ei taida ymmärtää tätä asiaa. Olen nyt viimeisen 10 -vuoden aikana ollut puheväleissä rakkaan sisareni kanssa 3 -vuotta. Nyt on taas alkanut se jääkausi.

Jos laitat viimeisimmän riidan päätteeksi hänet pihalle facebookista, kun alkaa rääpimään päätään sinun seinällä ja sen jälkeen saat muutaman kerran täyttä huutoa, kun hänen nuorin poika on tullut täysin uitettuna sinun luoksesi ja yrität kertoa siitä hänen äidillensä, että olisi hyvä kuivata hänen vaatteensa. Kuomista tulee vettä niin, että voit vääntää niistä vettä. Ei ole minun ongelmani. Saman toistaa hänen puoliso puhelimessa, että ei ole minun ongelma. Juu ei ole, mutta olisiko pitänyt päästää tämä lapsi noin 5 asteen pakkaseen täysin uitettuna? Ehkä.

Olenkin sen jälkeen keskustellut muutaman kerran hänen puolison kanssa ja todenut, että ei taida mennä putkeen asiat.

No, jos olen laittanut tekstiviestiä, että voidaanko keskustella nätisti ja yrittänyt soittaa en saa vastusta, voin todeta minulla ei ole mitään asiaa sinne. Tosin ei ole minun ongelmani enää nämä asiat, mutta tästä välirikosta voi tulla pidempi kuin edellisestä. Johan tässä olikin aika järjestää täysi sotatila.

Soitin sisareni puolisolle ja kerroin mitä mieltä olen tälläisestä ja vielä sen, että poistan puhelinnumerot puhelimestani ja en tule enää soittamaan heille. Joten nyt pallo on heillä. Minä voin elää tämän asian kanssa, mutta surulliseksi se tekee minut sen myönnän.

Se mistä tämä sai alkuunsa on aika lapsellinen, mutta sitä ei nyt kannata kirjoittaa. Aina riitaan tarvitaan kaksi, mutta miten sopia asioita, jos toinen laittaa täydellisen muurin sinun eteen ja ei suostu vastaamaan puhelimeen tai teksiviestiin. Et mitenkään.

Minä en ala kerjään tai menemään hänen luokse kylään, kyllä se on nyt tässä. Surullista, muuta en nyt keksi.