Nyt on menty pariviikkoa ja paljon on tapahtunut.

Nyt on juhlittu rippijuhlat. Paljon on aika muuttanut tätäkin toimenpidiettä. Silloin, kun olen ryhtynyt kummiksi ei rippillepääsyn yhteydessä kummit käyneet kirkossa alttarilla siunaamassa kummilasta papin ja hänen avustajien kanssa.

Nykyään tämä on ihan yleinen tapa, joten ei muuta, kun juhlamekko päälle, kampaus ojennukseen ja menoksi.

Tietenkin hankin kummipojalle rippilahjan, jonka annoin, näin kummitätinä pidin siitä kiinni, että hankin sen kultaisen ristin hänelle. Ja taisin ainakin ensireaktioista päätellen onnistua valinnassa. Ostin ihan perinteisen ristin, mutta hiukan sellaisen koristellun ja ketjun, sellaisen kohtuu mittaisen.

Jokainen voi tietenkin miettiä, että mitä haluaa ostaa 15-vuotialle lahjaksi, mutta minä olisin muuten hankkinut hiukan halvempaa, mutta kummitäti joutuu enää tässä vaiheessa aika vähän osallistumaan kummilapsen elämään.

Olen pitänyt kyllä kummipoikaan vuosien varrella yhteyttä, joten senkin vuoksi oli ihan luonnollista tämä hankinta.

Kummipojalla on muitakin kummeja, mutta nämä olivat estyneitä, mutta joskus ihmisillä on suuria odotuksia eri juhlissa. Minulla ei ollut odotuksia, suurimmat paineet tuli siitä, että kun tiesin siellä olevan ihmisiä, jotka eivät tunne minua ja tiedä sitä, että minulla on liikkumiseen liittyvä sairaus ja siksi teen joitakin asioita eri tavalla.

Mutta kuten kummipojan äiti sanoi, että se muiden ongelma, jos eivät osaa suhtautua asiaan, joten ei muuta kun, me tehdään omanlainen juhla ja mennään sen mukaisesti.

Ja itse juhlat onnistuivat todella hyvin.

Olen tässä pitemmän aikaa miettinyt kuinka ihmiset hoitavat asiakirjahallinnon eli omien papereiden säilytyksen?

Minulla on asiakirjat järjestyksessä ja kansiossa kaapissa. Olen hiukan järjestelmällinen. Olen laittanut pankkin tilisaldot paperit omaan kansioon, tulostan ne ja laitan kansioon. En tulosta tiliotteita jokakuukausi, mutta aina siten, että ne ovat paperiversiona ennen, kun tiliotteet muuttuvat maksulliseksi verkkopankissa.

Sairaalasta tulevat epkriisit löytyy yhdestä kansiosta, jos tarvitseen asiokirjoja, löydänne melkein heti.

Miten sinä säilytytät asiakirjoja eli  kirjeitä? Vai jätätkö ne kenties avaamatta?

Minä en yleensä jätä kirjeitä avaamatta, mutta joskus on tehnyt mieli, että en avaisi kirjetttä, koska epäilen, että sieltä ei tule mitään uutta ja mukavaa luettavaa….

Minä en pidä sitä, että paperit ovat sekaisin ja silti valehdellaan päin naamaa. Kuten muutaman kerran olen saanut tälläisen vastauksen, jopa viranomaiselta, sitten myöhemmin käy ilmi, että asiakirja on pyydetty uudestaan tältä, joka on alunperin  lähettänyt asiakirjan.

Nyt tiedän miksi tälläinen on mahdollista, viranomaisella voi olla epämääräinen paikka, jossa se säilyttää asiakirjoja, kuten esimerkiksi väestösuoja ja tämä paikka on niin sekaisin, ettei sieltä löydä yhtään mitään. Nyt näkemässäni väestösuojassa oli vain verho edessä ja hakaneulalla lappu ”Vain henkilökunnalle”, mitään estetttä ei ollut, joten sinne pystyi menemään. Paikkaa käytetään myös ryhmäfysioterapiaa ja ohjaaja ohjaa siis kahdeksaa henkilöä. Jokaisella on oma ohjelma ja ei ohjaaja voi estää ketään menemästä verhon taakse, jos sinne haluaisi mennä.

Kännykkä kuvan ottoa, tämä ohjaaja ei olisi voinut estää. Eikä myöskään sitä, että olisin julkaissut sen esim. omalla Facebook seinälläni.

Kannattaa olla tarkkana ja tarkistaa välillä omat tiedot ja pitää huoli, että tärkeimmät asiakirjat löytyy viranomaiselta.

Jokaisella ihmisellä on peruslain mukaan tarkistaa omat tiedot, työvoimaviranomaisen, terveysviranomaisen ja muiden tiedot ihan ilmaiseksi. Joten kirjoitat ruutupaperille vaikka käsin, jossa kerrrot mitä tiedot haluat ja omat tiedot myös kirjeeseen, että viranomainen tietää, kuka pyytää omia tietoja.

Viranomaisella on kaksi kuukautta antaa ne tiedot ja jos niitä ei annata postin mukana kotiin, on hänen annettava ne luettavaksi ja varattava asiakkaalle mahdollisuus kysyä asioista.

Asiakkaalla on oikeus tehdä huomautuksia ja tehdä korjausehdoitukset, jos viranomainen ei halua korjata on korjauspyyntön korjaamisen kieltäytyminen on perusteltava.

Olen itse alkanut miettimään ystävyyttä, onko sitä aitoa ja välittävää ystävyyttä olemassa….

Ystäviä voi olla monenlaisia, mutta sitä todellista ystävää, jonka kanssa jakaa arjen ilot kun surutkin ei taida ihan kaikilla olla.

Kenelle sinä soitat ensimmäsienä, jos kuulet erittäin huonoja tai hyviä uutisia?

Minä taidan soittaa omalle äidilleni, sisarelleni ja puolisolle. Lisäksi listalta löytyy muutama henkillö joille voisin kuvitella soittavani. Taidan olla todellakin onnellinen ihminen, sillä  tänä päivänä on paljon ihmisiä, jotka eivät voi sanoa edes yhtään ihmistä kenelle soittaisi.

Minusta ystävyys on välittämistä ja tukemista. Välität mitä toiselle kuuluu ja tue kun hänellä on huolia. Todellinen ystävä tukee toista ja se ei tarkoita taloudellista  tukea, vaan kuunteleminen on myös toisen tukemista. Et tuputa omaa näkökantaasi, vaan kerrot sen, jos sitä kysytään ja tietenkin voit tapauksesta riippuen kertoa, kuinka asian voisi tai kannattasi ratkaista. Todellinen ystävä ei arvostele jyrkästi sitä, kuinka toinen on ratkaissut asian.

Minulla on muutama ystävä, jotka eivät pidä juuri yhteyttä ja jos he soittavat on heillä yleensä sen laatuinen ongelma, jonka vain minä osaan ratkaista, ei kukaan muu.

No, nämä ovat kyllä jo aika päiviä sitten lentäneet minun kaverilistalta facebookista. Miksi annan heidän lukea päivityksiä, kun he eivät edes vaivaudu koskaan kirjoittamaan minulle tai edes soittamaan. Joo, nyt joku voi kysyä miksi minä en pidä yhteyttä, no jos soitan on vastaus olen juuri sellaisessa pakassa, että en voi puhua soitan sinulle myöhemmin. Seuraavana päivänä tulee viesti anteeksi unohdin, ei kai ollut tärkeää asiaa.  Nyt olisi ollut asiaa, mutta jos ei voida sitä yhden minuutin keskustelua käydä niin antaa olla. Kerroin kyllä, kun soitin, mistä haluaisin keskustella. Eli tällä tavalla jätetään asia hoitamatta, no voin minä sen asian päättää ihan itsekin.

Ystävyys on vaikea laji ja sitä ei taida oppia koskaan täysin, mutta sitä voi jokainen pohtia omassa mielessä ja mitä haluaa omilta ystäviltä. Toimia sen mukaisesti sitten.

Nyt aloitan uudestaan ja siis tällä domain tunnuksella.

Olen siis kirjoitanut muutaman blogin eri domain tunnuksella, mutta nämä minä poistan ja aloitan siis uudella domainila, koska haluan sittenkin ihan oman ja oman näköiseni jutut tehdä.

Olen tässä tuskaillut suomen kesää ja todenut, että on aivan mahdottomasti sää ilmiöitä ihan yhdessä päivässä ja kuten naapuri totesi ei yhtään tiedä mitä pitäisi olla puettuna päällä, kun lähtee ulos.

Ikkunasta voi näyttää, että on ihan lämmin ja sitten kun pääset ulos huomaat, että on niin kylmä, että et tarkene lainkaan, vaan olisi pitänyt pukea enemmän päälle.

Juhannuksena oli todella kylmä ja muutamaa päivää ennen satoi lunta tai paremmin räntää, rakeita ja yms. kuvaa yritin ottaa, mutta en ehtinyt. Sää vaihtui alle 10 minuutissa. Joten aurinkoinen aamu synkekeni ja sen jälkeen ei aurinko ihan heti tullut esiin, mutta jos et ollut hereillä ja nukuit hiukan yli 10 aamua, et huomannut kyseistä sääilmiöiden vaihtelua.

Mielenkiintoista oli täytyy myöntää….

Nyt on taas ensimmäinen päivä juhannuksen jälkeen, kun varmaan kunnolla tarkenee hellevaatteilla, joten nautitaan siitä ja ajatuksesta, että enää viikko työtä puolisolla ja sitten alkaa kauan odotettu loma.

Lomaa me kumpikin tarvitsemme, sillä on pitkä ja raskas alkuvuosi takana.