Tässä on todellakin ollut tapahtuma rikasta elämää äidin ja isän elämässä…
Äiti ja isä siis asuu todella lähellä minua.
Ensin naapuritalossa harrastetaan ns. piirinmestaruuskisoja, kuten sisareni näin kiteytti asiaa. Ammuttiin ilmaan käsiaseella perheriidan tai jonkun muun vastaavan päätteksi. No, poliisithan tulivat tietenkin aika nopeasti, mutta kun paikkakunnalla ei ole poliisia virka-ajan jälkeen oli tämän tulo tietenkin kestänyt noin 20 minuuttia.
Ei mennyt viikkoakaan, kun paikkakunnan todella tunnettu kansanryhmä ja nyt ei puhuta ihan suoraan jostain tietystä kansanryhmästä vaan itse aiheutetusta asiasta. Päihteiden väärinkäyttäjä keräsi vesisateessa neljä tuntia taikasieniä, ei häntä vaivanut mikään eikä pieni vesisadekkaan vaivannut.
Isää alkoi todella kiinnostaa tämän henkilön touhut, joten hän oli mennyt ja kysellyt kaikkea, joten hän sai todella hyvän oppitunnin näistä taikasienistä ja kuinka pajon mitenkin sitä kuuluu käyttää.
Isä on todella hyvä kuntoinen ja sosiaalinen, joten hän ei ihan helposti hätkähdä mitään. Kukaan muu ei tietenkään oikein uskaltanut mennä kyseleen tältä yhtään mitään, mutta isä on sellainen ollut aina, kun asia kiinnostaa alkaa hän kyseleen, yleensä ei edes kerro toiselle mitään, jos et kysy. Eli todella luetettava myös, jos haluat siis kertoa sellaisia asioita.
Taas meni pari päivää tuli paikallinen ambulanssi taloyhtiön pihaan ja näytti olevan ihan pihalla. No, hiukan aikaa oltuaan oli naapuri kysynyt ohimennen mitä etsitte. No, kävi ilmi, että amnulanssi on metsän väärällä puolella eli taas väärässä osoitteessa.
Nämä kaikki tapahtui viikossa.
Nyt eilen sain taas kuulla kuinka naapurin pyykinpesu ja vaatteiden narulle ripustaminen on todella rankkaa. Eli päihteiden väärinkäyttäjä asuu taloyhtiön kunnan omistamassa tilapäisasunnossa, jossa voi asua noin kuukauden. Hänen pyykkien narulle ripustaminen oli jo toimitus, mutta se tarvitsi pihassa 45 minuutin päiväunet.
Lisäksi muistettin kertoa kunka sienimetsällä ollut päihdeongelmainen kärsii kovastaa kivusta terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, mutta silti heti voi juosta vaikka kilometrin ja jalkaa ei tarvitse enään ontua.
Tässä on todella tragikoomista rahaa löytyy kaiken maailman päihderiippuvuuden hoitoon, joka on itse aiheutettu. Siihen hei ole rahaa, vaikka olet sairastanut sairautta koko ikäsi ja et todellakaan ole itse aiheuttanut sitä.
Jotenkin on yhteiskunnan arvot ja moraali yms. ristiriidassa minun oikeudentajun kanssa.
Kuten olen katsonut ohjelman piripäiväkirja ylen areenasta. Tämä oli todella surullinen ohjelma, mutta jos todella haluaa eroon huumeista ei koskaan pitäisi mennä yhteen toisen päihderiippuuden kansssa kamppailevan henkilön kanssa heti.
No toinen klassinen virhe oli se, että hän palasi kotiin äidin luokse, jonka kanssa hän myös oli käyttäny päihteitä. Todella äidin tehtävä onkin tuollainen.
Lopuksi tämä tyttö todellakin retkahti uudestaan suonensisäisen huumeiden käyttään.
No yksi todella silmiin pistävä asia oli se, että tämä nuorinainen on tunne-elämältään todella lapsen asteella, vaikka hän oli jo ohjelman aikaan noin 18 – 20 vuotias, eli hänen tunne-elämä ei todellakaan ole tullut aikuiseksi. Ei ketään miestä tai poikaystävää kuulu jättä siten, että unohtaa kertoa toiselle tai tekstiviestillä, mutta jokainen omalla tyylillänsä.
Tässä tulee nyt se mikä on minulle ihan vaikea asia. Helsingin sanomissa oli sitten juttu siitä, että kun tämä tyttö kertoi lopussa, että hänellä ei ole unelmia. Että jokaisella pitäsi olla mahdollisuus ja unelmia. Nyt kysyn, kuinka monta mahdollisuutta ihmisen pitää saada ja kuinka paljon näihin itse aiheutettuihin ongelmiin pitää syytää yhteiskunna varoja?
Missä on minun oikeuteni ja miten minun unelmat eivät ole toteuttamisen arvoinen?