Jossain laulussa on seuraavat sanat ”Näin pääsimme jouluun”

Minä voisin laittaa, ”Näin pääsimme helmikuuhun”

Olen kauan ollut erittäin turhautunut ja minulla on ollut tunne, että minun ylitse kävellään ja minua ei kuunnella. Joten nyt on aika aloittaa purkamaan tätä sisäistä tunnetta siten, että oma stressitaso laskee ja en ole valmiiksi vihainen, kun tiedän, että joku on tulossa meille.

Oma henkinen hyvinvointi ei voi olla uhattuna ja oma jaksaminen ei voi olla sitä, että yrittää väkisin pitää asioista kiinni, joista ei pidä.

En tämän paremmin osaa muotoilla asiaa, mutta näin se vaan menee.

Eilen oli erittäin valaisevaa, kun istuin rakkaan sisaren luona kahvilla ja lapset katselivat televisiota ihan hiljaa ja korvat punaisena, kun totesin sisarelleni nyt vi**** kun pientä murmelia, jonka käpy on jäässä, samassa lauseessa tuli myös, kyllä nyt kyrsii todella huolella.

Se, mikä tämän tuntemuksen oli saanut aikaan on, että minun avustajani ei ole koskaan paikalla, kun tarvitsen apua.

Minä olen ottanut mukaan, että hän auttaisi minua.

Minä en tiedä mitä muut haluavat avustajalta, mutta minä haluan, että hän auttaa minua.

Olen monelta taholta saanut neuvon, että minun täytyy nyt vaan saada tämä asia toimimaan ja vielä mahdollisimman pian, koska stressi on saatava pienemmäksi, jo oman hyvinvoinnin parantamiseksi.

Nyt tulee se kaikkein vaikein asia, kuinka onnistun tässä, kun et halua loukata, mutta asia ei vaan toimi.

Olenko todella näin saamaton vai jotenkin heikko?

Itse en koe olevani heikko, mutta minulle on opetettu, että toista ei tarvitse nolata julkisella paikalla, joten ei ole fiksua alkaa huutamaan kenellekään kaupassa.